Täällä ollaan jatkettu samalla teemalla kuin Suomessa: sateella. Sitä on nimittäin saatu jokaikinen päivä. Eikä siinä mitään: ilma tuntuu puhtaammalta (ei kirvele silmiä, ei karhista kurkkua) ja lämpötila pysyy alempana (jossain +20 päällä).

Mikä sen sijaan on häirinnyt tällä viikolla, on kuljetukset tehtaalle. Kiina on Kiina, ja on vain ja ainooastaan minun päätökseni rampata joka päivä tehtaalta kotiin, ja sitten taas aaamulla takaisin. Mutta edessä on useamman viikon putki tehtaalla oloa, ja paitsi että en suoraan sanottuna viihdy siellä kovin pitkään, en myöskään halua jättää "perhettä" tylsistymään yksin Shanghaihin heti kaupunkiin saapumisen jälkeen. Siitä huolimatta, tällä viikolla on tökkinyt oikein urakalla. Oma roolinsa siinä on ollut sateella: jokainen varmaan tietää miten suurkaupungin liikenteelle käy sateella.

Ihan ensinnä voidaan aloittaa siitä, että joka aamu autoa on ajanut ikioma formulakuskimme. Joku voisi joskus laskea montako kertaa kaistaa vaihdetaan matkalla Changshuun. (Tosin voisi käydä kuin joskus muinoin kun laskettiin kollegoiden kanssa "Basically"-sanoja: niitä tulee niin tajaan että laskuissa ei pysy mukana ilman että voi tarkistaa videolta kuin Speden Speleissä konsanaan.) Tiistaina-aamuna kuski unohti hakea yhden henkilön. Moottoritielle kun on ehditty, niin maasta riippumatta sieltä pois pääseminen ja palaaminen vastakkaiseen suuntaan, etenkin aamuruuhkassa, kestää väkisinkin. Kestää kauan.

Keskiviikkona haettiin sitten jotain pakettia, joka ei kuulunut kyydin normaaliin aikatauluun lainkaan, minkä seurauksena olimme puolituntia myöhässä. Suomalainen, joka piti hakea 7:15, mutta lopulta pääsi autoon 7:47, oli hieman pahalla tuulella. Ja syystä: vesisateessa odottaminen aamuvarhain ei herätä hellia tunteita kuskeja kohtaan. Itse asun aivan kaupungin keskustassa, joten olen aina ensimmäisena aamulla kyydissä, ja iltapäivällä viimeisenä. Saan siis päivittäin ihan ilmaiseksi sight seeingiä erinäisten asuinalueiden läpi mistä keräillään vaihteleva määrä kyytiläisiä. Valitettavasti välillä on hiukan vaikea arvostaa moista palvelua. Just get me to the mill / home, please! Vaan turha on toive.

Torstai-aamuna mietin mikä mahtaa mennä pieleen tänään, ja haistoin palaneen käryä. Moottoritielle päästyämme kuski pian pysähtyi ja kaatoi useamman pullollisen vettä jäähdyttimeen (tai johonkin). Sitten ajeltiin 20km/h vauhdilla moottoritien reunaa. Ja taas pysähdyttiin. Lisää vettä, ja hitaasti liikkeelle. Ja sitten lopullinen pysähdys. Siinä sitä sitten oltiin, jossain kohtaa moottoritiellä, ja odottelin vain koska joku 180 km / h kaahaava kaheli kiinalainen törmää pysähtyneeseen autoomme. Kiinassahan käytetään ajamiseen tehokkaasti myös pientareet.

Sitten odoteltiin että kuski soittelee muiden kuskien kanssa ja yrittää järjestää kyytiä, kun yhtäkkiä musta Audi ajaa meitä kohti, väärään suuntaan moottoritiellä. Kyseessä oli erään johtajamme auto, ja tarjosivat kyytiä. Tosin vain yhdelle, minulle. Olin ainoa länsimainen hajonneen auton kyydissä, eikä Audiin mahtunut enempää. Tasan eivät käy onnen lahjat, mutta kiittelin autoon jääviä, ja kipitin kyytiin. Ihanaa, tasaista kyytiä, turvallisesti perille asti.

En osannut vielä täysin arvostaa onneani, ennen kuin illalla kuulin, että loput auton matkustajat olivat odotelleet autossa vielä useita tunteja (yli kolme tuntia), ja päässeet tehtaalle lopulta vasta puolilta päivin... Samana iltapäivänä starttasimme kohti Shanghaita samalla koslalla joka aamulla oli hajonnut. Auto oli korjattu päivän aikana, mutta sitä ei oltu varsinaisesti vielä testattu. Mietin että jos se matkalle hajoaa, niin taidan tarvita muutaman nyrkkeilytunnin jotta muilta henkilövahingoilta säästytään. Hieman yllättäen ongelmia ei kuitenkaan ilmennyt.

Perjantaina tehtaalle päästiin ihan kohtuullisessa ajassa. Olin varmistanut perjantaina lähteväni ajoissa, jo hieman ennen neljää, jotta edes yhtenä iltana päivän pituus jäisi alle 12 tuntiin. Juttu on nimittäin niin, että kun lähtee tehtaalta klo 17, saavuttaa parahiksi Shanghain pahimman iltapäiväruuhkan. Jos lähtisi esim. 16:30, pahimman ruuhkan voisi yleensä välttää, mutta ei. Kyyti lähtee klo 17 ja sillä hyvä.

Tänä perjantaina, aikaisesta lähtöajasta huolimatta, ehkä kaatosateesta johtuen, Shanghaita lähestyessämme alkoivat aivan mahdottomat ruuhkat. Eihän siinä mikään auta, kuin koittaa ottaa rennosti ja odottaa. Eteen ei pääse ja taakse ei pääse, niin minkäs teet. Harmitti silti. Ja aivan turhaan, koska ongelmat olivat vasta alkamassa.

Käännyimme moottoritien liittymään, joka tässä tapauksessa oli laskeva ramppi (moottoritien loput / alut kaupungista päin ovat usein korotettuja, eli alla menee muita teitä). Ja tuli tulva. Katselin kun vesi nousee, ja otin muutaman kuvan kännykällä, ajattelin että hauska juttu.

Hauska juttu oli osapuilleen siihen asti, kunnes autoon alkoi tulvia vettä. Eikä aikaakaan kun repsikan puoleinen lattia "kaukalo" on täyttynyt vedellä. Ja auto sammuu. Eikä muuten käynnisty enää. Vesi vain nousee, ja yritän keskustella (kiinaksi, kuinkas muuten) kuskin kanssa auttaako paikalla oleva hinausauto meitä. Ei auta, kun auton etuosassa ei ole mitään mihin köyttä kiinnittää. Käärin housun lahkeet ja otan kengät pois, ja mietin pitäisikö hylätä auto. Mutta sitten mitä? Olen jossain Shanghain reunalla, ilman mitään tietoa missä, ja millä sieltä jatkaa matkaa.

 Kiinalaiset polviaan myöten vedessä.                            Muovinen suojamatto kelluu vedellä täyttyneessä jalkatilassa...

Avuliaat Kiinalaiset työntävät auton lopulta suunnilleen kuiville, mutta eihän se käyntiin enää lähde. Kuski viittoo minua kävelemään eteenpäin, ja jää huolehtimaan autostaan. Saan joltain tie-apu-viranomaiselta kyydiin seuraavaan risteykseen, jossa hän sanoo "taxi". Juu, taksipa hyvinkin, kun vaan kerrot että missä.

Sataa edelleen, ja ensimmäisenä tulee mieleen varmistaa että mitään arvokasta (koruja tms.) ei ole näkyvissä, ja sitten ei kun taksin bongaukseen. Ja onhan niitä, mutta kaikki varattuja. Minun ja autojen välissä kulkee pyörien ja skoottereiden meri, joten kun lopulta vapaa taksi lähestyy, se meinaa ajaa ohi kun ei huomaa huitomisiani, mutta pysähtyy onneksi lopulta. Huokaan syvään, ja matkaan vielä vajaan tunnin ruuhkaisen Shanghain läpi. Kotiin.

Ja ei muuta kuin maanantaina sitten taas uudestaan...