Kuten niin moni on jo kuullut, asumisluvan saaminen puolisolle ei ole ollut mikään ihan helppo nakki. Kaikki alkoi siitä, että yrityksemme HR:stä sanottiin että  asumislupien kanssa ei ole ollut mitään ongelmia Kiinassa (avopareille). Ei mennyt kovin kauan, kun tein päätelmän, että ongelmia kyllä on, kukaan vain ei ole jaksanut niistä Helsinkiin asti raportoida.

Kuulin, että muut yrityksessämme työskentelevät, Kiinassa asuvat Suomalaiset avoparit ovat pelanneet viisumi-peliä. Olivat kyllä hakeneet asumislupaa, mutta sellaista ei ole myönnetty, vaikka on yhteisiä lapsiakin (lapsille kyllä, syntymätodistuksen perusteella). Se tarkoittaa, että puolisot hakevat viisumin, ja uusivat sen sitten pari kertaa. Sitten reissu Suomeen, ja sama uudelleen. Tilanne vain on tällä hetkellä se, että viisumin saa vain 30 päiväksi, aikaisemmin jopa puoleksi vuodeksi (eli uusittuna vuodeksi). Ja viisumissa on vain yksi "entry", eli jos poistuu maasta, tarvitsee uuden viisumin. Niitä ei välttämättä hyväksytä kuin Suomesta myönnettyinä. NOT a working solution, not at all.

Asumisluvan saaminen oli siis välttämätöntä. Kiinassa, keskustelupalstojen perusteella, saa Kiinaan työskentelemään tulleen henkilön avopuolisolle asumisluvan. Tarvitaan vain todistus Suomen viranomaisilta siitä, että kyseiset henkilöt ovat "perhesuhteessa". Ja siinähän se pulma sitten onkin: Suomessa ei ole sellaista viranomaista, joilta kyseisen dokumentin saisi. Suomen laissa on kyllä tietyissä kohdin määritely, että avoliitolla tarkoitetaan pariskuntaa, joka a) on asunut yhdessä yli kaksi vuotta tai b) joilla on yhteinen lapsi.

Mutta kukaan ei siitä todistusta kirjoita. Maistraatti ei edes vahvista asiasta itse laadittua dokumenttia, vaikkakin lain ja asetusten mukaan heidän tehtävänsä on vahvistaa myös dokumentin sisältö, jos tarvittavat sisällön oikeellisuuden todistavat dokumentit esitetään. Oikein lämpimiä terveisiä vaan Tampereen maistraattiin eräälle notaarille, (toimistovirkailijat olivat kyllä kovin asiallisia) jonka mukaan "kannattaisi varmaan mennä naimisiin". Suomen Kiinan konsulaatti loppuen lopuksi pelasti meidät, mutta ei sekään ihan sormia napsauttaen käynyt. Mikä siinä on, että moiset tahot kieltäytyvät suorittamasta laissa määrättyjä tehtäviään?

Kiinan HR-kontaktihenkilömme mukaan Suzhoun Exit-Entry Administration Bureau ei hyväksy muita dokumentteja kuin "official marriage certificate". Ja firma hakee kaikki lupansa juuri tuolta Suzhoun laitoksesta. Haimme luvan lopulta itse Shanghain Exit-Entry Bureausta, ja niin kävi, että tänään meillä molemmilla on kahden vuoden asumislupa passin sivulle liimattuna.

1741469.jpg

Sen tästä ainakin oppi, että täällä kannattaa selvittää asioita itse, eikä jäädä räpistelemään byrokratian kouriin.

Illalla lienee aika hakea City-Super Marketista pullollinen Moet & Chandonia :o)

Mukavaa viikonloppua!