<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tee on kuulemma Kiinan kansallisjuoma, ja sehän sattuu sikäli sopivasti, että itse olen suuri tee-fani.

Tosin kun paikalliset lipittävät pääasiassa vihreää, hieman kitkerää teetään, minä useimmiten kallistun mustan, eli kiinalaisittain punaisen, teen kannalle. Ja jos valinnanvaraa on, en liota kupissa mitään Yellow Label –pussia, vaan erilaisia maustettuja teelaatuja. 

 

En juo kahvia, mutta olen pitänyt teestä jo kauan. Muistan kuinka naapurin pojan kanssa juotiin maitoteetä sokerilla ikkunan ääressä. Ikää ehkä 4-5 vuotta. Vähän myöhemmältä iältä muistan kylmien talvi-iltojen ihanan iltateen. Keisarin Morsianta. Yhä edelleen yksi suosikkini.

 

Varmaan kaikki jotka ovat tehneet kanssani töitä, tietävät että minulla on toimistossa omat teet (yritän ihan oikeasti välttää sitä Yellow Labelia, jota firmassa tunnutaan suosivan) ja raahaan teetä mukana myös työmatkoilla. Muutama vuosi taaksepäin sain joululahjaksi ihanaa ranskalaista teetä , johon jäin koukkuun. Kiitos Milla ;o) Välillä olen saanut jonkun kantamaan sitä Ranskasta, välillä olen tilannut postitse isomman satsin. Suomessa merkkiä ei tietenkään myydä. Jasmiinia, kukkaista sitruunateetä, makeaa kukkaisteetä, suklaateetä… you name it, they've got it. Ja teet on vielä pakattu niin ihaniin mustiin metallipurkkeihin.

 

 

Niinpä ei liene mikään yllätys, että tänne tullessa matkalaukkuun sujahti ilman muuta useampaakin tee-laatua. Pitkähihaisia paitoja ei ollut tarpeeksi, (nyt niillä ei enää ole käyttöä, on liian kuuma) mutta siitä viis, kunhan teetä riittää.

 

Pulma on vaan siinä, että tee ei täällä maistu samalta. Ei lähellekään. Vedestä sen täytyy johtua, ja koitinkin vettä kotona ja vettä toimistossa, mutta ei. Erikoinen piirre on, että jos teehen laittaa saman verran sokeria kuin kotona, siitä ei tule makeaa. Olisikohan vika sittenkin taas käyttäjässä? Olipa sitten vedessä tai päässä, minkäs sille voi...