<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ha, katselin Iltiksestä ja kuulin kotijoukoilta, että siellä on sangen mukavat kesäsäät :o)

Mitä nyt vähän lunta ja loskaa, mutta älkää antako sen häiritä. Täällä viikonloppu lähestyy aika mukavissa keleissä, aurinko paistelee ja lämmintä on vähän päälle parikymmentä.

 

Täällä monet nuoret neitoset kulkevat aurinkoisina päivinä sateenvarjon (päivänvarjoksi sitä kai silloin kutsutaan) kanssa, jotta ei auringon säteistä tarttuisi ikävää lisäväriä kasvoihin. Kaikki salongit tarjoavat ihoa vaalentavia kasvohoitoja, ja alakerran ostoskeskuksessa on jos jonkinlaista whitening-sarjaa esittelyssä, ja jonoa näyttää standeille riittävän.

 

Miettimättä tulee mieleen muutamakin suomalaistyttö, joka käyttää kesäaikaan kaiken liikenevän vapaa-aikansa saadakseen kauniin rapsakan ruskean pinnan grillattua pohjoisen auringon alla. Enkä yritä esittää itseäni sen parempana. En kiellä, ettenkö ruikuttaisi valkoistakin valkoisemmasta hipiästäni, ja kaipaile "tervettä päivetystä". Joskus on tuloksena ollut myös "Charlestonen punahehku"-niminen sävy, mutta ei siitä sen enempää... Jos valita saisi, ottaisin varmaan latino-värityksen, mutta kun ei saa. Ja tuntikausien paahtamisella hankittu rusketus katoaa noin 48 tunnissa, mutta syöpäriski jää. Afrikkalaiset taas käyttävät vahvojakin kemikaaleja ollakseen edes asteen vaaleampia.

 

Ruoho tunnetusti vihreämpää aidan toisella puolella, ja ihminen kai luonnostaan kaipaa jotain ja ihailee jotain mitä ei itse ole, mutta onkohan se aina sen arvoista...

 

Tietyllä tavalla ymmärrän tummaihoisten tarvetta paremmin. Monissa maissa tummempi iho on kuitenkin viitannut alempaan sosiaaliseen asemaan, ja / tai siihen että elanto on pitänyt ansaita ulkona työskentelemällä.

 

Koetan nyt kuitenkin nauttia tästä, että (paikallista assistenttia lainatakseni) "Snow White" -lookini on täällä kateutta herättävä :o)