<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Taustatietoa: varsinainen toimistoni on Shanghaissa, aivan kodin vieressä, ja hyvin keskeisellä paikalla. Mutta työtä tehdään siellä missä kulloinkin tarvittavat henkilöt ja dokumentit ovat. Meillä on kaksi tehdasta 1,5-2 tunnin ajomatkan päässä Shanghaista. Matkaan tosin voi mennä mitä tahansa tuon puolentoista ja viiden tunnin väliltä, jos sattuu iskemään sumu tai vaikka lumimyrsky. Nyt kesällä ei sellaisia ole odotettavissa.

 

Aikaa säästääkseni jäin eilen yöksi tehtaan majoitustiloihin, joissa olen ollut ennenkin työmatkan aikana, eli tiesin kyllä mihin olen menossa.

 

Virhe. Paha virhe. Asunnot eivät ole luksusta, mutta ihan asuttavia. Seinät ovat kuitenkin likaiset, keittiössä ei ole muuta kuin vesipulloja, TV:stä näkyy yksi ei-kiinankielinen kanava, ja sohvalle istuessa takamus kolahtaa pohjapuihin... ei siis mitään kamalaa, mutta viihtyisyydestä kaukana, ja jotenkin koko paikka tuntui eilen kerrassaan masentavalta. Tulin jo illalla kiukkuiseksi siitä että olisin voinut mennä kotiin ihan yhtä hyvin. (Joo o, kotiin Shanghaihin.) Osansa ärtymykseeni teki tuo koira-taiteilija, jonka joku saisi tappaa nälkään julkisesti. Pian, kiitos.

 

Asia ei yhtään parantunut kun menin nukkumaan: parvekkeen oven lukitus oli rikki, ja kyseinen asunto jossa yövyin oli toisessa kerroksessa. Kiinassa on (kait) omaisuusrikollisuutta suhteellisen vähän, mutta kauhutarinat muutaman kymmenen euron takia sattuneista puukotusryöstöistä mielessä raahasin edes tuolin parvekkeen oven eteen.

 

Sikeästi nukkuminen oli silti vain kaukainen uni... Rekat ajavat aivan ikkunan alta koko yön ohi, ja paitsi että koko talo tärisee kun joku painavampi auto ajaa ohi, joka ainoa kuski myös tööttää. He lähestyvät risteystä, ja varoittavat muita tielläliikkujia, että täältä tullaan.

 

Voin kertoa että kellon soidessa aamulla teki mieli kiukutella jollekin, ihan kenelle vaan :o)

Tässä on nyt ollut havaittavissa pientä pinnan kiristymistä viime päivinä. Ensin IT ja HR yhteistuumin poistivat KAIKKI oikeuteni KAIKKIIN järjestelmiin mitä meillä on käytössä, mikä, sanoisinko, ei ollut oikein kaivattu lisävaiva tässä kesken tarkastuksen. Virhettähän eivät nimittäin korjaa ne, jotka sen tekivät, vaan käyttäjän (minun) täytyy kaikki oikeudet yksitellen hakea uudestaan ja odottaa kolmen polven hyväksyntäkierrokset saadakseni ne taas käyttöön. Niin, ja siinä samalla pariin kertaan kirota kyseiset tuki-organisaatiot alimpaan maanrakoon.

 

Huh, johan helpotti. Nyt voin suunnata tuonne toimistolle, ja ottaa uuden, positiivisen, suunnan päivälle! Työn iloa sillekin puolelle maailmaa!