Kiinalaisen kanssa Kiinasta suhteellisen avoimesti puhuminen on avartavaa. Vaikka en tunne vielä kovin montaa kiinalaista joiden kanssa uskaltaisin sivuta yhteiskunnallisia asioita, tarjoavat automatkat tehtaalle välillä tilaisuuden puhua. Olen yllättynyt avoimista mielipiteistä ja keskustelusta, myös Kiinan ongelmista ja puutteista. Innoissani ja kiitollisena tästä käytän tilaisuuden hyväkseni. Yritän kuitenkin olla varovainen, ja enemmän kuunnella kuin kertoa. Tasapainotamme keskusteluita myös Kiinan hyvillä puolilla, tai sillä kuinka paljon asiat ovat kuitenkin kehittyneet ja kehittyvät.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tänään automatkalla kuulin vähän erään kiinalaisen lapsuudesta. Lapsuuden perhe oli köyhä. Perheen molemmat vanhemmat olivat töissä, mutta palkasta ei riittänyt kuin nipin napin elannoksi. Valtion leivissä olisi ilmeisesti ollut hieman leveämpi leipä. Lihaa oli ruokapöydässä korkeintaan kerran viikossa, usein vain pari kertaa kuukaudessa. Leipää ei saanut kuin... ei koskaan. Opiskeluaikana oli varaa ostaa ruoaksi vain jonkinlaisia omenaa muistuttavia kasviksia. Eikä hän näistä asioita katkerasti kertonut, kertoipahan vain, ja nauroi opiskeluajan muistoille.

 

Omat ruokaan liittyvät muistot lapsuudesta ovat hieman toisenlaisia. Kesällä grillattavat pihvit, joista onnistuin jättämään lautasen reunalle kaiken joka olisi edes saattanut olla rasvaa. Mummun mustikkapiirakka. Spagetti joka oli koulun jälkeen odottamassa. Lätyt ja omppuhillo. Kroisantit ja pekoni, Vappuna tai joskus viikonloppuisin. Lampaanpaisti Pääsiäisenä. You get the picture. Muistan myös nirsoiluun saamani puhuttelut Afrikan köyhistä, mutta Kiinan köyhistä meillä ei taidettu puhua?

 

And do I feel guilty or what! Kaikki se ruoka jota olen eläissäni heittänyt pois. Kaikki se ruoka joka minulta on jopa täällä Kiinassa ollessa jäänyt syömättä... Ja kun nyt taaksepäin mietin, ei ole tainnut kollegalta jäädä lounaalla ruokaa. (Toisaalta, ei se taida auttaa sen paremmin Kiinan kuin Afrikan köyhiä jos minä syön itseni ähkyyn ylisuuren ravintolan ruoka-annoksen vuoksi.)

 

Nykyinen lempparilähteeni CNN kertoi tänään (4.6.2008), että keskimääräinen ravinnosta saatava kalorimäärä päivässä on

USA:ssa 3770 kca / day

Kiinassa 2940 kca / day

 

Tuon Amerikan luku ei varmaan ole ainakaan yläkanttiin, mutta Kiinan luku tuntuu hieman korkealta. Istumatyötä tekevällä aikuisella naisella kaloritarve (ilman liikuntaa) on noin 1500-1900 kaloria, miehellä kait noin 2500 kaloria. Suurin osa shanghailaisista (pätenee suurimpaan osaan muutakin Kiinaa), etenkin naisista, mutta myös miehistä on minua pienemmän kokoisia, joten eivät tarvinne energiamääriä haarukan yläpäästä. Vaikea uskoa että kiinalaiset saisivat keskiarvona noin suuren kalorimäärän päivittäin..?

 

Pakko vielä palata tuohon viikonlopun aiheeseen palkkatasosta täällä. Keskustelimme tänään nimittäin myös joidenkin kollegani sukulaisten ansioista. Jossakin Keski-Kiinan köyhillä alueilla ala-asteen opettajien kuukausipalkka on noin 60 renminbiä. Kuusi euroa. Kaupassa myyjänä toimiva sukulainen saa 75 euroa kuussa. Shanghaissa myyjä(tär) tienaa 150-200 euroa. Maalta kaupunkiin muuttanut rakennustyöläinen kuittaa reilut 100 euroa kuukaudessa. Suomessa ei elä sadalla eurolla, puhumattakaan kuudesta eurosta, kuukaudessa, joten suora vertaaminen ei ole asianmukaista. Laske silti huviksesi kuinka monta vuotta kiinalainen opettaja tienaa sinun kuukausipalkkaasi.

 

En tiedä paljonko kollegani tienaa, enkä haluakaan. Toivon että hänkään ei tiedä minun palkkaani. Hyvinhän hän on pärjännyt: on oma, uusi asunto (toki lainaa, mutta kenelläpä ei). On rahaa paitsi ruokaan, myös harrastuksiin. Jopa lomaan Euroopassa (toivon totisesti että Kreikkalaiset tarjoavat pienelle kiinalaisseurueelle unohtumattoman ja positiivisen kokemuksen). Ja joka kuukausi hän lähettää kymmenisen prosenttia tuloistaan vanhemmilleen, kuten asiallisten ihmisten on täällä tapana tehdä.

 

Entäs minä. Kunhan nyt itsestäni huolehdin. Yritän olla shoppailematta ja säästää järvenrantatonttia varten. On aika paljon asioita joista voin joka päivä olla kiitollinen, kun vain muistan. Lahjoitin, totta kai, Punaisen Ristin maanjäristyskeräykseen (joka muuten vyöryi päälle noin 100 kiinalaisen opiskelijan voimin melkein kotiovella). Mutta totuuden nimissä käytän enemmän rahaa kampaajalla käymiseen seitsemän viikon välein. Annoin kerjäläiselle puolikkaan mehupullon ja muutaman kolikon. Hiphip huraa. Olen laittanut rahaa mikrolainoihin, mutta vain lainaan.

 

Maybe, just maybe, I could do a bit more.